Avoin kirje työministeri Cronbergille.
Tervehdys, arvoisa ministeri!
Olen seurannut mielenkiinnolla kielipolitiikkaa jo vuosia ja
Internetin ottaessa yliotteen tärkeimpänä ja nopeimpana tiedonvälittäjänä on
myös Suomessa jouduttu pakostakin siitymään avoimempaan keskusteluun tästä
ennen niin tabusta ja vaietusta aiheesta kuin kieliasia on. Ennenhän siitä
keskustelu sallittiin ainoastaan RKP:läisille. Ensimmäinen seikka, johon
ihmiset kiinnittävät huomiota, on juuri se, että nimenomaan suomenkielisiä
koskevia asioita käsitellään ruotsinkielisten keskuudessa ja ruotsiksi! Ymmärrän,
kun useat ovatkin todenneet sen olleen erittäin loukkaavaa.
Suomenkieliset eivät ole saaneet käsitellä omia
kieliasioitaan suomeksi lehdissä tai televisiossa. Olette, Tarja Cronberg,
varmasti pannut tämän merkille. Netissä keskustelu on jo vuosikaudet jatkunut
kuitenkin vilkkaana ja Internetin hyviä puolia on sen nopeus ja tavoitettavuus.
Hankaluutta tuottaa kuitenkin oikean tiedon löytyminen kaiken keskeltä. Tosin
eihän painettu sanakaan välttämättä ole sataprosenttista faktaa, erinäisistä
syistä johtuen.
Muistan viime kauden vaalikeskustelun, jossa ette halunneet
jakaa suomalaisia kahteen ryhmään ja sanomanne oli ihan hyvä. Jo tässä
kerroitte myös omana mielipiteenänne sen, että sekä venäjä ja ruotsi voisivat
olla vapaaehtoisia. Tiedän, että tämä on vain teidän mielipiteenne, eikä
puolueen tai RKP:n mielipide, johon olette kuitenkin sitoutuneet.
Nyt viimeisin mielipiteenne ruotsin kieltä koskien on
noussut puheenaiheeksi netin keskustelupalstoilla ja haluaisinkin kysyä teiltä,
Tarja Cronberg, pitääkö paikkansa, että olette joutunut ruotsinkielisessä
lehdessä pyytämään anteeksi aikaisemmin sanomianne omia mielipiteitänne. Olen
nähnyt oletetun kirjoituksen suomennoksen ja – aikaisempaan nettien
kirjoitusten lähdetietojen tarkastukseen viitaten – haluaisin tähän
varmistuksen. Jos näin on, niin voitteko kertoa, miksi ette ole voinut seistä
oman mielipiteenne takana, mikä oli se taho, joka sai teidät pyörtämään
puheenne? Ja millä?
Tunnen monia ministereitä, kansanedustajia ja muita
poliittista työtä tekeviä, joiden oma mielipide poikkeaa siitä, mitä he sanovat
tiettyyn suuntaan juuri ruotsin kielen asian tiimoilta. On rohkaisevaa nähdä,
että suomenkielisille annetaan edes valon häivähdys tunnelin päähän sillä, että
ymmärrystä vapaaehtoisen ruotsin puolesta on hyvinkin monella päättäjällä.
Toivoisinkin enemmän rohkeita kannanottoja rivipoliitikoilta ja ministerit
voisivat olla osaltaan kannustamassa tähän.
Milloin suomenkieliset saavat ensimmäisen kerran kuulla
anteeksipyyntöjä kohtuuttoman kielilain ja sen aiheuttamien rastitusten vuoksi?
Keneltä ensimmäisenä?
Tämä kysymys tulee plokiini ja mikäli sallitte, liitän
siihen vastauksenne perään.
Kunnioittavasti
Jari Helispuro
Kaarina