torstai, 2. huhtikuu 2009

Harvinaista - kielipolitiikasta sivuavaa

Jos uskontoa vaihtamalla saa vaimokseen vaikkapa 11 vuotiaan, missä vika?

Oliko Jussi Halla-aho väärässä kritisoidessaan maahanmuuttopolitiikkaamme? Vai onko Thors totaalisen pihalla näistä asioista?

Asiaan liittyvää keskustelua täällä Kauppalehden palstalla.

Uutinen Kainuun Sanomissa: Imaami vihkinyt 14-vuotiaan avioliittoon

"Khodrin mielestä avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana..."

 

 

maanantai, 23. maaliskuu 2009

200 vuotta erillään saisi jo riittää?

J-E Enestam vaatii Aamulehden kirjoituksessaan kielikylpyjä jo päiväkoteihin.

"Tutut sadut ja laulut voitaisiin opetella ruotsiksi", Jan-Erik Enestam ehdottaa Aamulehden Asiat-liitteessä.

Käytännössä siis aivopesutoimintaa ja lasten törkeää käyttöä kasvattamaan ruotsinmielisiä suomalaisia. Tässäkin tapauksessa mukana oli ruotsinmaalainen ja RKP:n yhteistyö Ruotsin kanssa on ollut jo sen verran läpinäkyvää, että olen entistä vahvemmin Soinin mielipiteiden takana.

Suomea ollaan ajamassa Ruotsin syliin 200 vuoden tauon jälkeen. Ehkä se olisi tapahtunut jo aikaisemmin, mutta pakkoruotsi ja Ruotsin nuoleskelu ei ole istunut kansalaisiin suunnitellun aikataulun mukaisesti. Päinvastoin. Mielipiteet ja asenteet ovat vain koventuneet.

Iltalehdessä käytävä keskustelu täällä

 

tiistai, 14. lokakuu 2008

Vastausta Cronbergilta...

...ei kuulunut, kuten arvelinkin. Poliitikkojen elo kentällä ei ole kadehdittavaa. Niin kauan kun RKP istuu hallituksessa tai ylipäätään hengittää niskaan suomalaisessa politiikan teossa, ei kukaan uskalla sanoa ääneen omaa mielipidettään. On tyydyttävä olemaan määrätyissä kysymyksissä vain käsinukke, jonka ilmeitä ja eleitä ohjailee sanomisten ohella joku toinen. Pahin on päässyt tapahtumaan silloin, kun poliitikko hyvää hyvyyttään yrittää tasapainoilemalla saada myös suomenkielisten ääniä. Varovaiset 'diipa-daapa'-luokan lausunnot höystettynä puolueen omasta puppugeneraattorista tulostetulla jaarittelulla tyyliin 'kyllä ehkä jos mahdollista voisi kai' signaalit ovat saaneet liikkeelle välittömästi ruotsinkieliset. Heidän herkkänahkaisuutensa ei kestä enää varovaisiakaan mitä maltillisempia lausuntoja, vaan se koetaan ilmeisesti hyökkäykseksi ruotsalaisuutta vastaan. Onhan vastavirtaan toki vaikeampaa ajaa vahvaa ruotsalaisuutta Suomeen, kuin jos kaikki hymistelijät olisivat vain myötäilijöitä, ja pitäisivät suunsa supussa kielipolitiikasta. Ehkä tämä ala halutaan takaisin ainoastaan omaksi oikeudeksi puhua suomenkielisten kieliopinnoista. Ruotsiksi.

sunnuntai, 12. lokakuu 2008

Synttäripäivä kului vaalitelttojen luona

Oli taas kerran syntymäpäivät. Ei juhlimista eli vanhaa kaavaa noudattaen. Miksipä pitäisi moista juhlia? No ehkä sen vuoksi että elämänkokemus saattoi taas rikastua vuodella...
Kaarinan Oskarinaukiolla oli muutamat vaaliteltat ja sainpa Perussuomalaisilta karkit ja mehut sekä keksit, Kokoomuksen porukalta kahvit ja munkit. Hyvinhän siinä aika kului vaikka sää olisi saanut olla mukavampikin.
Evästin edellämainittujen edustajia kaksikielisyydestä ja täytyy sanoa että on 'vuosisatainen aivopesu' tehnyt tehtävänsä! Kuin apteekin hyllyltä lennähtivät fraasit edustajain huulilta tyyliin "kun Suomi on kaksikielinen..." jne. Kehoitin miettimään tuota ja totesivat että ei ole ajatellut asiaa sen enempää. Eikö ehkä pitäisi kuitenkin?
Muuten keskustelu pyöri nyt ajankohtaisessa Piikkiön liittymisessä ja huoli varsinkin vanhemman väen keskuudesta Piikkiön palvelujen kohtalosta oli noussut luonnollisesti esiin. Myös ruotsinkielisten omaa koulua tavoitteleva suunnitelma sai arvostelua osakseen.

7.10 esittämääni kysymykseen, jonka työministeri Tarja Cronbergille esitin, ei ole vielä tullut vastausta. Odotan tiistaihin ja teen siitä omat johtopäätökseni.

tiistai, 7. lokakuu 2008

Kysymys Tarja Cronbergille

Avoin kirje työministeri Cronbergille.

Tervehdys, arvoisa ministeri!

 

Olen seurannut mielenkiinnolla kielipolitiikkaa jo vuosia ja Internetin ottaessa yliotteen tärkeimpänä ja nopeimpana tiedonvälittäjänä on myös Suomessa jouduttu pakostakin siitymään avoimempaan keskusteluun tästä ennen niin tabusta ja vaietusta aiheesta kuin kieliasia on. Ennenhän siitä keskustelu sallittiin ainoastaan RKP:läisille. Ensimmäinen seikka, johon ihmiset kiinnittävät huomiota, on juuri se, että nimenomaan suomenkielisiä koskevia asioita käsitellään ruotsinkielisten keskuudessa ja ruotsiksi! Ymmärrän, kun useat ovatkin todenneet sen olleen erittäin loukkaavaa.

Suomenkieliset eivät ole saaneet käsitellä omia kieliasioitaan suomeksi lehdissä tai televisiossa. Olette, Tarja Cronberg, varmasti pannut tämän merkille. Netissä keskustelu on jo vuosikaudet jatkunut kuitenkin vilkkaana ja Internetin hyviä puolia on sen nopeus ja tavoitettavuus. Hankaluutta tuottaa kuitenkin oikean tiedon löytyminen kaiken keskeltä. Tosin eihän painettu sanakaan välttämättä ole sataprosenttista faktaa, erinäisistä syistä johtuen.

Muistan viime kauden vaalikeskustelun, jossa ette halunneet jakaa suomalaisia kahteen ryhmään ja sanomanne oli ihan hyvä. Jo tässä kerroitte myös omana mielipiteenänne sen, että sekä venäjä ja ruotsi voisivat olla vapaaehtoisia. Tiedän, että tämä on vain teidän mielipiteenne, eikä puolueen tai RKP:n mielipide, johon olette kuitenkin sitoutuneet.

 

Nyt viimeisin mielipiteenne ruotsin kieltä koskien on noussut puheenaiheeksi netin keskustelupalstoilla ja haluaisinkin kysyä teiltä, Tarja Cronberg, pitääkö paikkansa, että olette joutunut ruotsinkielisessä lehdessä pyytämään anteeksi aikaisemmin sanomianne omia mielipiteitänne. Olen nähnyt oletetun kirjoituksen suomennoksen ja – aikaisempaan nettien kirjoitusten lähdetietojen tarkastukseen viitaten – haluaisin tähän varmistuksen. Jos näin on, niin voitteko kertoa, miksi ette ole voinut seistä oman mielipiteenne takana, mikä oli se taho, joka sai teidät pyörtämään puheenne? Ja millä?

 

Tunnen monia ministereitä, kansanedustajia ja muita poliittista työtä tekeviä, joiden oma mielipide poikkeaa siitä, mitä he sanovat tiettyyn suuntaan juuri ruotsin kielen asian tiimoilta. On rohkaisevaa nähdä, että suomenkielisille annetaan edes valon häivähdys tunnelin päähän sillä, että ymmärrystä vapaaehtoisen ruotsin puolesta on hyvinkin monella päättäjällä. Toivoisinkin enemmän rohkeita kannanottoja rivipoliitikoilta ja ministerit voisivat olla osaltaan kannustamassa tähän.

 

Milloin suomenkieliset saavat ensimmäisen kerran kuulla anteeksipyyntöjä kohtuuttoman kielilain ja sen aiheuttamien rastitusten vuoksi? Keneltä ensimmäisenä?

 

Tämä kysymys tulee plokiini ja mikäli sallitte, liitän siihen vastauksenne perään.

 

Kunnioittavasti

 

Jari Helispuro

Kaarina