Oliko Jussi Halla-aho väärässä kritisoidessaan maahanmuuttopolitiikkaamme? Vai onko Thors totaalisen pihalla näistä asioista?
Asiaan liittyvää keskustelua täällä Kauppalehden palstalla.
Uutinen Kainuun Sanomissa: Imaami vihkinyt 14-vuotiaan avioliittoon
"Khodrin mielestä avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana..."
]]>
"Tutut sadut ja laulut voitaisiin opetella ruotsiksi", Jan-Erik Enestam ehdottaa Aamulehden Asiat-liitteessä.
Käytännössä siis aivopesutoimintaa ja lasten törkeää käyttöä kasvattamaan ruotsinmielisiä suomalaisia. Tässäkin tapauksessa mukana oli ruotsinmaalainen ja RKP:n yhteistyö Ruotsin kanssa on ollut jo sen verran läpinäkyvää, että olen entistä vahvemmin Soinin mielipiteiden takana.
Suomea ollaan ajamassa Ruotsin syliin 200 vuoden tauon jälkeen. Ehkä se olisi tapahtunut jo aikaisemmin, mutta pakkoruotsi ja Ruotsin nuoleskelu ei ole istunut kansalaisiin suunnitellun aikataulun mukaisesti. Päinvastoin. Mielipiteet ja asenteet ovat vain koventuneet.
Iltalehdessä käytävä keskustelu täällä
]]>
Tervehdys, arvoisa ministeri!
Olen seurannut mielenkiinnolla kielipolitiikkaa jo vuosia ja Internetin ottaessa yliotteen tärkeimpänä ja nopeimpana tiedonvälittäjänä on myös Suomessa jouduttu pakostakin siitymään avoimempaan keskusteluun tästä ennen niin tabusta ja vaietusta aiheesta kuin kieliasia on. Ennenhän siitä keskustelu sallittiin ainoastaan RKP:läisille. Ensimmäinen seikka, johon ihmiset kiinnittävät huomiota, on juuri se, että nimenomaan suomenkielisiä koskevia asioita käsitellään ruotsinkielisten keskuudessa ja ruotsiksi! Ymmärrän, kun useat ovatkin todenneet sen olleen erittäin loukkaavaa.
Suomenkieliset eivät ole saaneet käsitellä omia kieliasioitaan suomeksi lehdissä tai televisiossa. Olette, Tarja Cronberg, varmasti pannut tämän merkille. Netissä keskustelu on jo vuosikaudet jatkunut kuitenkin vilkkaana ja Internetin hyviä puolia on sen nopeus ja tavoitettavuus. Hankaluutta tuottaa kuitenkin oikean tiedon löytyminen kaiken keskeltä. Tosin eihän painettu sanakaan välttämättä ole sataprosenttista faktaa, erinäisistä syistä johtuen.
Muistan viime kauden vaalikeskustelun, jossa ette halunneet jakaa suomalaisia kahteen ryhmään ja sanomanne oli ihan hyvä. Jo tässä kerroitte myös omana mielipiteenänne sen, että sekä venäjä ja ruotsi voisivat olla vapaaehtoisia. Tiedän, että tämä on vain teidän mielipiteenne, eikä puolueen tai RKP:n mielipide, johon olette kuitenkin sitoutuneet.
Nyt viimeisin mielipiteenne ruotsin kieltä koskien on noussut puheenaiheeksi netin keskustelupalstoilla ja haluaisinkin kysyä teiltä, Tarja Cronberg, pitääkö paikkansa, että olette joutunut ruotsinkielisessä lehdessä pyytämään anteeksi aikaisemmin sanomianne omia mielipiteitänne. Olen nähnyt oletetun kirjoituksen suomennoksen ja – aikaisempaan nettien kirjoitusten lähdetietojen tarkastukseen viitaten – haluaisin tähän varmistuksen. Jos näin on, niin voitteko kertoa, miksi ette ole voinut seistä oman mielipiteenne takana, mikä oli se taho, joka sai teidät pyörtämään puheenne? Ja millä?
Tunnen monia ministereitä, kansanedustajia ja muita poliittista työtä tekeviä, joiden oma mielipide poikkeaa siitä, mitä he sanovat tiettyyn suuntaan juuri ruotsin kielen asian tiimoilta. On rohkaisevaa nähdä, että suomenkielisille annetaan edes valon häivähdys tunnelin päähän sillä, että ymmärrystä vapaaehtoisen ruotsin puolesta on hyvinkin monella päättäjällä. Toivoisinkin enemmän rohkeita kannanottoja rivipoliitikoilta ja ministerit voisivat olla osaltaan kannustamassa tähän.
Milloin suomenkieliset saavat ensimmäisen kerran kuulla anteeksipyyntöjä kohtuuttoman kielilain ja sen aiheuttamien rastitusten vuoksi? Keneltä ensimmäisenä?
Tämä kysymys tulee plokiini ja mikäli sallitte, liitän siihen vastauksenne perään.
Kunnioittavasti
Jari Helispuro
Kaarina
SR Sisuradio 14.7.2008
Ministeri vähemmistöille: etsikää kulttuuritukea yrityksiltä
Kulttuuriministeri usuttaa suomalais-ruotsalaisia yhtiöitä vähemmistökulttuurin pelastajiksi.
Taustalla on moderaattien hiljattain julkaistu kulttuuriohjelma, jonka mukaan kulttuurin pitäisi entistä suuremmassa määrin rahoittaa itse itsensä. Käytännössä tämä tarkoittaisi monille projekteille rutkasti lisätyötä sponsoreiden löytämiseksi.
Ruotsinsuomalaista kulttuuria voisivat tukea esimerkiksi suuret ruotsalais-suomalaiset yhtiöt, arvioi kulttuuriministeri Lena Adelsohn Liljeroth.
Yritykset suhtautuvat varovaisesti
Kulttuuriministerin mielestä vähemmistöjen tulisi panostaa kulttuuritukijoiden löytämiseen suomalais-ruotsalaisista yhtiöistä. Lisärahoitusta tarvitaan jo nyt, sillä vähemmistökulttuuriin jaettava valtiontuki on pysynyt samana kahdeksassa miljoonassa kruunussa usean vuoden ajan, eikä korotusta ole kuulunut.
Esimerkiksi ensi vuonna kantaesityksen saava ruotsalais-suomalainen ooppera Valsvärkki etsii rahoitusta talouselämästä. Eskilstunan kunnan ja eri kulttuuritahojen rahoitus ei riitä miljoonia kruunuja maksavan hankkeen toteuttamiseksi.
Mutta miten suhtautuvat ehdotetut yhtiöt oletettuun maksajan rooliinsa? Energiakonserni Fortum sponsoroi jo esimerkiksi katujen valaisuprojektia Tukholmassa. Vähemmistökulttuurin tuki ei kuitenkaan ole priorisoitu alue, sillä tavoitteena on että sponsoriprojektit hyödyttäisivät mahdollisimman monia, eri kulttuureistakin, sanoo Fortumin viestintäjohtaja Ann Lindell Saeby.
Kulttuuriministerin mainitsema metsäyhtiö Storaenso tukee esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlia ja lasten koulutusta maailmanlaajuisesti Unicefin kautta. Ruotsinsuomalaista kulttuuritukea voidaan harkita jos yhteisiä hyötykohtia löytyy, sanoo konsernin viestintäjohtaja Kari Vainio.
SR Sisuradio/Niki Bergman
niki.bergman@sr.se
]]>26.3.2008
Pohjois-Karjalan Keskustanuoret valmiita muuttamaan
perustuslakia
Opetusministeriö Sari Sarkomaa hylkäsi Tohmajärven kunnan
tekemän esityksen muuttaa ruotsin kieli valinnaiseksi peruskoulun 7. luokalla,
vetoamalla perustuslakiin. Tohmajärven kunta olisi kokeillut ruotsin kielen
vaihtamista venäjän kieleen yläluokkien ensimmäisenä kielenä.
Ylen uutisissa 12. helmikuuta julkaiseman tutkimuksen mukaan, joka neljäs Itä- ja Kaakkois-Suomen yrittäjä olisi valmis rekrytoimaan venäjän kieltä osaavan suomalaisen. Kielikysymyksessä tulee ottaa huomioon maamme alueelliset erot ja myös työelämän tarpeet. Esimerkiksi Tohmajärven kunnassa on suhteellisesti Suomen kunnista eniten venäjää äidinkielenään puhuvia. Tohmajärvellä sijaitsee Niiralan raja-asema, minkä takana on 143 miljoonainen Venäjän kansa. On tärkeää, että meillä on myös tulevaisuudessa ruotsin kielen taidon omaavia, mutta esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton selvityksen mukaan työelämään tarvittaisiin myös englantia, saksaa, venäjää, ranskaa, espanjaa, italiaa ja kiinaa puhuvia osaajia.
Laajemmin ajateltuna kyse ei ole vain venäjän ja ruotsin kielestä, eikä Tohmajärven kunnasta vaan suomalaisen nuoren vapaudesta valita. Suomalaiset nuoret antavat tasoitusta globaalisti ajateltuna jo riittämiin opiskelemalla suomen kieltä. Mielestämme ei ole tasa-arvoista, että ne suomea äidinkielenään puhuvat nuoret jotka haluaisivat opiskella jotain muuta kieltä kuin ruotsia, joutuvat lukemaan peruskoulussa neljää eri kieltä (äidinkieli, ruotsi, englanti ja neljäs kieli). Ruotsi on vähemmistökielen asemassa niin Suomessa kuin maailmassa. Demokratia nojautuu usein enemmistöön tahtoon, ei vähemmistön.
Aiemmin heinäkuussa ministeri Sarkomaa linjasi eduskunnassa vastatessaan kirjalliseen kysymykseen seuraavaa: ?Venäjän kielen opetuksen toimintaedellytykset ovat olemassa. Kysymys on myös siitä millaisen painoarvon venäjän kielen opiskelu sekä sitä tukeva toiminta paikallisen päätöksenteon arvovalinnoissa saa.? Nyt helmikuussa opetusministerin antamassaan vastauksessa ei tuota paikallisuutta haluttu tukea. Ilmeisesti Sarkomaan mukaan koululaitoksen yhtenä tärkeimpänä tehtävänä onkin varmistaa kaikille maan kansalaisille valmiudet toimia virkamiehenä, riippumatta siitä haluaako kyseinen henkilö sellaiseen virkaan vai ei.
Pienen, syrjäisen ja resursseiltaan hyvin rajallisen maan tulee seurata maailman kehitystä eikä asettaa itselleen ylimääräisiä esteitä. Pienen, syrjäisen ja resursseiltaan hyvin rajallisen kunnan tulee seurata maailman kehitystä eikä se toivoisi, että valtio asettaa suoranaisia esteitä sen tielle. Pohjois-Karjalan Keskustanuoret ovat Tohmajärven kunnan kielikokeilun kannalla. Mielestämme velvollisuus ruotsinkielisten palveluiden järjestämisestä kuuluu viranomaisille, ei yksilöille. Suomi irrottautui Ruotsin valtioyhteydestä vuonna 1809. Maamme perustuslaki on ihmisten tekemä ihmisiä varten. Se on syntynyt poliittisella päätöksellä ja sitä voidaan eduskunnan päätöksellä myös muuttaa.
Pohjois-Karjalan Keskustanuoret haluavat osaltaan nyt avata kielipoliittista keskustelua, ei fennomaaniseen tunteeseen, kansalliseen identiteettiin tai globaaliin liiketalouteen vaan järkeen ja realismiin nojaten. Samalla haluamme tällä kannanotolla ja toiminnallamme velvoittaa myös Suomen Keskustanuoria ja Keskustaa pohtimaan ja muodostamaan kantaansa kielikysymyksessä.
http://www.keskustanuoret.fi/portal/suomi/politiikka/kannanotot/piirien_kannanotot/?id=307
http://www.keskustanuoret.fi/portal/suomi/politiikka/kannanotot/?id=316
1.4.2008
Suomen Keskustanuoret ry:n valtuuskunta 30.3.2008
Nykytilanne
- Ruotsi on tällä hetkellä pakollista kaikille.
- Tietyillä alueilla olisi hyvä panostaa myös venäjän tai jonkin muun kielen opiskeluun.
- Venäjä osaajien tarve kasvaa jatkuvasti ja sillä on suuri vaikutus elinkeinoelämään..
Suomen Keskustanuorten tavoitteet
- Annetaan niille kunnille joissa ei ole jomman kumman virallisen kielen puhujia merkittävää osuutta mahdollisuus päättää opetettavista kielistä.
- On selvitettävä, voiko pakollisen ruotsin määrää vähentää ja vapauttaa näin osa resursseista muiden kielten opinnoille.
- Peruskoulun kieliopetusta on monipuolistettava ja pohdittava ja mietittävä voiko ruotsin opetusta keventää.
- Kokeilla joissain kunnassa venäjän kielen opetusta ruotsin kielen sijaan, mutta myös ruotsin kielen asema opetuksessa on turvattava. Eli, että voisi opiskella joko venäjää tai ruotsia.
]]>Suomen Lukiolaisten Liitto haluaa kannustaa lukiolaisia ruotsin kielen opiskeluun nostamalla ruotsin ylioppilaskokeen arvoa.
Liitto esittää, että toisen kotimaisen kielen ylioppilaskoe muutettaisiin vastaamaan valtionhallinnon virallista kielitutkintoa. Korvaavuus rajattaisiin koskemaan valtion kielitutkintojen kirjallisia osioita ylioppilaskirjoitusten nykyisen muodon vuoksi.
Mutta tämäkin uutinen oli vain svenska-yle:n ja suomenkielisen YLE:n sivuilla, ei Lukiolaisten liiton sivuilla. Onkohan tässä käynyt hieman vanhanaikaisesti? Esityksiä, kiitos!
Noista jutuista muistui mieleen eräs kirjoitus palstoilla, jossa käsiteltiin uutista Ahvenanmaan kielikokeista. Hbl:n uutisen otsikkoa lainattiin:
Täysruotsinkieliset ahvenanmaalaiset saivat purtavaa ruotsinkielen kokeessa.
Juttu oli tämän vuoden alkupuolelta ja siinä ihmeteltiin, miksi ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvat eivät pärjänneet ruotsin kielen kokeessa.
"Heillä on ruotsi äidinkielenä ja he elävät täyruotsinkielisessä ympäristössä Ahvenanmaalla. Mutta kukaan heistä ei saanut täysiä pisteitä ylioppilastutkinnon ruotsin kuullunymmärtämiskokeesta."
Bromanin mukaan on selvää että 30 oikein 30:stä pitäisi olla itsestäänselvyys omalla äidinkielellä.
-Jos emme selviä siitä niin miten suomenkieliset jotka lukevat ruotsia vieraana kielenä selviävät siitä.
Vapaa kielivalinta ry pyrkii järkeistämään koulujen kielivalintoja. Käykääpä katsomassa.
www.vapaakielivalinta.fi
Mielipide
Katastrofi voidaan vielä välttää
Opettaja-lehdessä ollut artikkeli ”Kunnissa kytee kielikatastrofi"(11.1.208) on herättänyt keskustelua valtakunnan päälehtiä myöten, ja huoli kielitaitovarantomme kapenemisesta onkin aiheellinen. Pienen kielen puhujina me suomalaiset tarvitsemme monipuolisesti eri kielten osaajia, silti lähes kaikki opiskelevat pääsääntöisesti ruotsia ja englantia. Ongelma on ratkaistavissa, mutta jostain syystä puheenvuoroissa on kierretty ongelman ydintä kuin kissa kuumaa puuroa. Ala-asteella aloitettavan toisen A-kielen suurempi suosio on pelkkää toiveajattelua kun neljäsluokkalainen ja hänen vanhempansa tietävät hyvin, että oikeasti kyse on kolmannesta kielestä, sillä seitsemännellä alkaa pakollinen ruotsi.
Ruotsin pakollisuus nielee kaikilla koulutuksen tasoilla ja sektoreilla paitsi paljon resursseja, myös ne mahdollisuudet, jotka kansallamme olisi kehittää kielivarantoaan monipuolisemmaksi. Ruotsille pitäisi olla tarjolla myös vaihtoehtoja. Tämä lisäisi paitsi ruotsia omasta päätöksestään lukevien motivaatiota, myös muiden kielten opiskelijoita. Rahalla voidaan palkata paljonkin eri kielten opettajia, mutta ihmisten aika ja resurssit ovat rajalliset. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet ruotsin oppimistulokset panostukseen nähden heikoiksi, samoin kuin useat kyselyt paljastavat ettei ruotsin pakko-opetuksella ole kansan enemmistön kannatusta. Suomi onkin maailman ainoa maa, jossa hallitus asettaa kansalaisilleen velvoitteen opetella 5% vähemmistön kieli. Onko meillä oikeasti varaa tähän? Missä ovat tulevaisuudessa suomalaiset saksan, ranskan, venäjän osaajat?
Kysymys kieltenopetuksesta on Suomessa enemmän puoluepolitiikkaa kuin pedagogiikkaa; niinpä maahamme on perustettu Vapaa kielivalinta –yhdistys, jonka tavoitteena on kieliosaamisen lisääminen Suomessa. Uusi yhdistys haluaa lisäksi asettaa kyseenalaiseksi vaatimuksen kaikkia kansalaisia koskevasta velvoitteesta osata ruotsia.
Yhdistys haluaa kysyä, eivätkö yksilöt pysty itse arvioimaan, mitä kieliä tarvitsevat? Onko ruotsin osaamisen tarve sama koko maassa? Miksi yksilöt eivät voisi itse määritellä omaa suomalaisuuttaan suhteessa suomen ja ruotsin kieliin? Eikö olisi parempi tukea ruotsin osaamista vapaaehtoisuuden pohjalta?
Ruotsin kielen kulttuurisen rikkauden kai kuitenkin pitäisi olla enemmän oikeus kuin kaikkia koskeva velvollisuus?
Kielipoliittinen keskustelu on ollut vaimeaa ja se on pääasiassa pyörinyt ”pakkoruotsi”-fraasin ympärillä, ja yleensä päättynyt hokemaan, että ”Suomi on kaksikielinen maa”. Asioista pitäisi kuitenkin pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä, kansalaisten arkitodellisuutta vasten.
Tammikuussa Oulun yliopistossa tarkastetussa, virkamiesruotsia koskevassa väitöskirjassaan Hannu Niemi suosittelee, että ns. virkamiesruotsi poistettaisiin yliopistojen tutkinnoista.
Asiantuntijat ja kansan enemmistö ovat jo asiantilan oivaltaneet, milloin poliitikot heräävät todellisuuteen?
Ilmari Rostila(pj), professori, Noormarkku
Arto Juntunen, rehtori, Tohmajärvi
Hannu Koho, myyntipäällikkö, Imatra
Jari Helispuro, Turku
Juha Lehtonen, ekonomi, Tampere
Marja-Leena Lempinen, lehtori FM, eläkk. Turku
Riitta Mustonen, kielenkääntäjä, Imatra
Risto Pirhonen, tuotepäällikkö, Valkeakoski