Turun Sanomat 11.7.2007
Suomesta tehdään uudestaan ruotsinkielinen
Nimimerkki "Uusi fennomaani" kirjoittaa mielipidepalstalla (TS 10.7.) ja ihmettelee, että "ollaanko nyt tekemässä Suomesta uudestaan ruotsinkielistä? Onko uusi kielitaistelu taas edessä?"
Arvuuttelu osui lähemmäksi kuin uskoisikaan! Ruotsalaisliikkeellä on ollut jo jonkin aikaa melkoinen hätä ruotsinkielisten vähenemisen myötä ja ratkaisuja on jouduttu etsimään milloin suomenkielisten joukosta kaksikielistämällä heitä tai kohdistamalla oppi suoraan maahanmuuttajien joukkoon. Jälkimmäinen ryhmä onkin oiva uhri ruotsalaistamiseen, kun suomen kieli ja ruotsin murre ei vielä ole hallussa.
Pakkoruotsitus on vuosien saatossa saanut kovia kolauksia. Vaikka lailla, rahalla ja pakolla on pyritty edistämään ruotsin kieltä, se tuntuu vuosi vuodelta hiipuvan. On myös nähtävissä negatiivinen suhtautuminen kieltä kohtaan juuri pakon ja eriarvoisuuden vuoksi.
Tuorein esimerkki on syksyllä alkava "Svenska nu" -kampanja, jolla pyritään vaikuttamaan lasten mielipiteisiin ja muokkaamalla heidän identiteettiään ruotsinmielisemmäksi. Ruotsin valtio on mukana tässä rahoittamassa projektia, koska vain Ruotsi hyötyy Suomen kaksikielisyydestä. Meille suomalaisille veronmaksajille kaksikielisyys on pelkkä rasite.
Suomenruotsalaisuus on vain sata vuotta vaikuttanut Suomessa, eikä ole saanut jalansijaa maassamme niin, että voisimme liittää sen suomalaisuuteen. Ihmettelen myös suuresti, että oikeaa suomalaisuutta ei poliittinen johto halua tuoda esiin, vaan haluaa tukahduttaa sen.
"Uusi fennomaani" on oikeassa siinä, että Snellmanin ansiosta suomen kieli saatiin viralliseksi myös Suomessa. Maassa, jossa sitä puhui huomattava enemmistö äidinkielenään!
Kun Suomi viettää parin vuoden päästä 200-vuotisjuhliaan Ruotsista irtaantumiseen, voimme todeta, että Venäjän alaisuudessa olemme vasta voineet kehittää omaa talouttamme ja kulttuuriamme sekä kieltämme vapaammin, kuin ennen sitä. Ruotsi ei koskaan olisi antanut suomen kielelle minkäänlaista asemaa Suomessa.
Jari Helispuro
Turku
Julkaistu 11.7.2007 2:32:38
----------------------------------
Turun Sanomat 19.9.2007
Ruotsi on taas myöhässä
Juhani Roihan kirjoitus (TS 14.9.) tuo esiin jälleen kerran suomen kielen omituisen kohtelun Ruotsissa. "Ruotsin porvarillinen enemmistöhallitus nostaa suomen kielen aseman maassa samalle tasolle, jolla saamen kieli, tornionjokilaaksolaisten meän kieli ja romanien kieli Ruotsissa jo ovat." Näin julistetaan juhlallisesti tätä armollista tekoa. Unohdetaan kuitenkin, että Ruotsin teko on muutama sata vuotta myöhässä.
Opetusministeri Jan Björklund lausahtaa: "Suomi on ylivoimaisesti huomattavin vähemmistökielemme." Se on totta. Suomea puhuvia asuu Ruotsissa noin 470 000, kun vastaavasti ruotsia puhuvia Suomessa on runsaat 260 000 (Ahvenanmaa - jota Suomen kielilaki ei koske - poislukien).
Meillä olisi kuitenkin samat historialliset syyt kunnioittaa naapurimaittemme kieliä. Myös EU on vaatinut naapurimaiden kielien harmonisointia. Mielestäni se ei ole onnistunut niin Suomessa kuin Ruotsissakaan. Ottaisiko Ruotsi kenties Suomen harvinaisen ja kalliin kielimallin käyttöön? Omat suomenkieliset korkeakoulut, oma suomenkielinen joukko-osasto, kiintiöt suomenkielisille ruotsinkielisissä korkeakouluissa, suomi pääkielen rinnalle koko maata kattavaksi kieleksi jota pitää virkamiestasolla osata kaikkialla jne? Ei. Ruotsillahan ei ole varaa moiseen pelleilyyn.
Toinen vaihtoehto on että Suomessa otetaan Ruotsin malli käyttöön, kuitenkin niin, että suomalaiset suvaitsevaisempina antavat ruotsin kielelle paremman vähemmistökielen aseman kuin mitä Ruotsi on suomen kielelle antanut. Tästähän meillä on kokemusta!
Ovatko Ruotsin juhlalliset lupaukset jälleen kerran vain pelkkää sanahelinää unohtuen kohta liian kalliina projektina virkamiesten pöytälaatikoihin? Ennen päätösten perumista kuitenkin varmistetaan luonnollisesti se, että Suomessa luvataan edelleen ajaa vahvaa ruotsalaisuutta.
Muistutuksena vielä meänkielestä: se on suomen kielen murre, ei siis mikään kieli. Vain Ruotsi haluaa sitä nimitettävän omaksi kielekseen, jotta suomen kielen levinneisyys pienenisi.
Kun Suomen kaksikielisyys saadaan purettua, ja ihmisten vapauden valita opiskeltavat kielet, olemme askeleen lähempänä yhteispohjoismaista ja eurooppalaista käytäntöä.
Jari Helispuro
Kaarina
Julkaistu 19.9.2007 2:32:26
--------------------------------
Turun Sanomat 28.11.2007
Suomalaiset perinteet kunniaan ei ulkomaiset
Peter Leino kirjoittaa (TS 27.11.2007) ei-suomenruotsalaisena ja haluaisi kunnioittaa niitä perinteitä, jotka kuuluminen Ruotsin valtakuntaan aikoinaan antoi maallemme. Ilmeisesti Peter on lukenut vain ruotsinmielisten kirjoittamaa historiaa, koska toistaa liturgisesti kuluneita fraaseja. Mainitset kyllä Ruotsin ja Venäjän, mutta unohdat suomalaiset yhtenäisenä kansana, jota heiteltiin puolelta toiselle. Voisit, Peter, kertoa, miksi suomalaiset eivät valinneet Ruotsia maakseen? Eikä sen puoleen Venäjääkään.
Kuudes marraskuuta voisi olla hakkapeliittain päivä, mutta koskaan en nostaisi Suomen ylvästä lippua sotia ihannoivan ja suomalaisia sotilaita turhaan tapattaneen miehen kunniaksi! Peter Leino, voisit hieman kertoa niistä "perinteistä", joita Ruotsi antoi meille. Voit toki jättää pois ne kohdat, jossa Ruotsi aina vetää mattoa Suomen alta pois. Sillä suomalaisethan eivät Ruotsille osaisi niin tehdäkään.
Jari Helispuro
Kaarina
Julkaistu 28.11.2007 9:17:18
------------------------------------------
Turun Sanomat 21.12.2007
Venäjä antoi meille autonomian
Heikki Ruohoselle (TS 9.12.) Ruotsin perinteistä. En näe pohjoismaisuutta mitenkään erityisenä suomalaisessa demokratiassa, pikemmin eurooppalaista. Mutta ennen Ruotsin ikeen alle joutumista Suomessa oli olemassa oma järjestelmä, jossa oikeutta jaettiin ja puitiin oman kansamme keskuudessa, suomalaiset suomalaisille. Tälle vankalle perustalle laskettiin sitten ruotsalainen, Euroopasta kopioitu oikeustaju.
Ei ainakaan suomalaisia helpottanut, että valta siirtyi Tukholmaan. Nykyään Suomi on "puolidemokratia" monessa suhteessa. Mutta muissa maissa ei sitten hyväksyttävää demokratiaa olekaan? Ruotsikin on helisemässä "pohjoismaisen demokratiansa" kanssa.
Eurooppalainen, Rooman lakeihin perustuva oikeuslaitos olisi hyvin voinut tulla Suomeen suoraan, kuten paljon muutakin tuli. Suomella oli tiivistä kulttuurin ja opetuksen vuorovaikutusta suoraan Euroopan keskuksiin.
Ei läheskään kaikkea kierrätetty Ruotsin kautta. Ja Ruotsillahan ei ollut juuri mitään omaa annettavana, vain Keski-Euroopasta peräisin olevaa.
Suomessa ylläpidetty ruotsalainen torpparilaitos pyritään näyttämään hyvässä valossa. Itse asiassa se oli samanlaista orjuutta, kuin maaorjuuskin. Isäntä saattoi tehdä vain suullisen sopimuksen ja hyvinkin lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Riitatilanteissa sitten oli vastakkain varakkaan isännän sana ja torpparin sana.
Kaiken kaikkiaan, olen iloinen siitä, että Ruotsin valloitusretket ovat historiaa. Mutta kuten historiasta muistamme, Venäjä antoi meille autonomian ja venäläisten aikakautena pystyimme luomaan omaa kulttuuriamme, saimme oman rahan ja olemme voineet kehittää kieltämme. Ruotsi ei olisi sitä hyväksynyt. Sen osoittaa vielä 2000-luvullakin niin Ruotsissa kuin Suomessakin erinäiset suomen kielen puhumiskiellot.
Jari Helispuro
Kaarina
Julkaistu 21.12.2007 1:31:12
-----------------------------------------------------------
Turun Sanomat 9.1.2008
Moni- vai kaksikielisyys?
Tom Lindforsin kirjoitus (TS 8.1.2008) oli otsikoitu "Monikielisyydestä Turun tulevaisuuden valttikortti". Pitänee paikkansa, sillä Turkuun ja ympäristökuntiinkin on viime vuosien aikana tullut kansainvälisiä sekä maailmalle suuntautuvia suomalaisia yrityksiä.
Lindfors ymmärtää varmaan, mikä yritysten kielenä on. Veikkaan, että se ei ole ruotsi. Hän arvioi, että monikielisyyttä edistämällä Turku kehittyy monikulttuuriseksi "portiksi länteen". Näin on minunkin mielestäni. Mutta siinäkin näyttelee suurempia osia muut kuin ruotsin kieli.
Avainsana on globalisoituminen. Maapalloistuminen. En tiedä, mikä vahvuus on suomenruotsin murteella mentäessä yritysten toiminnan kautta Intiaan, Kiinaan, Saksaan jne.
Mitä tulee tuohon kyltti- ja tarrapelleilyihin, viittaan Ahvenanmaan maaherran Peter Lindbäckin harmitteluun siitä, miten sielläkin Suomesta tulevien asiakirjojen käännöstyöt vievät 20 prosenttia itsehallinnon resursseista. Kyse on siis Turussakin kaksikielisenä kuntana valtavasta hallinnon työstä tehdä kaikki paperityöt kahteen kertaan.
"Toisaalta en usko Turulle olevan suurta merkitystä tai etua siitä, mielletäänkö se valtakunnallisesti ja paikallisesti enemmistöltään suomenkieliseksi" Lindfors kirjoittaa.
Eipä taida olla, mutta suomi valtakielenä niin Turussa kuin koko Suomessakin on hieman alle 100 prosenttia joten se on itsestäänselvyys. Sen vuoksi keinotekoinen kaksikielisyys aiheuttaakin hämmästystä ja nykyään yhä enemmän ärsyyntyneitä kysymyksiä. Lohja on mainio varoittava esimerkki tästä.
Kaksikielisyydestä ei ole Turulle siis mitään hyötyä ulospäin ja turkulaisille se on turhia kustannuksia aiheuttava rasite. Eipä ihme, että Turku ei löydä kuntaliitokseen kumppaneita! Vanhaa sanontaa mukaellen: Lohja opettaa (toivottavasti).
Jari Helispuro
Kaarina
Julkaistu 9.1.2008 1:31:48
-----------------------------------------------------------
Kaarina-lehti
6.2.2008
Pari pientä mietettä koulumaailmasta
Vuoden vaihteen tienoilla on käyty keskusteluja Littoisten liittämisestä kokonaisuudessaan Kaarinaan. Myös Kaarinan vihreät esittävät, että Kaarinan kaupunginhallitus ja sitä kautta laajentuvan Kaarinan ohjausryhmä käynnistää neuvottelut Liedon kanssa Liedon Littoisten alueen liittämiseksi Ohikulkutietä seuraten Kaarinaan. Hieno ajatus ja kannatan sitä itsekin. Se selkiyttäisi tilannetta koululaisten osalta Liedossa ja Piikkiössäkin.
Muutama vuosi sitten tuli Kaarinan kaupungille ehdotus perustaa ruotsinkielinen koulu. Tämä herätti ihmetystä ja kysymyksiä. Miksi suomenkieliseen kuntaan pitäisi perustaa ruotsinkielinen koulu? Onneksi silloin päättäjät olivat tolkuissaan ja kieltäytyivät kohteliaasti. Kaarinan kaupungilla yksikielisenä kuntana ei ole mitään velvollisuuksia ylläpitää ruotsinkielistä koulua. Sen sijaan olisi huolehdittava siitä, että Kaarinan suomenkielisten koulujen luokkakoot pysyisivät jossain määrin inhimillisinä. Koulujen kunnossapito on myös tärkeää ja siihen saadaankin toivottavasti uppoamaan jonkin verran rahaa. Ei siihen enää kaivata ylimääräisiä rasitteita.
Nyt ollaan kaavailemassa Hovirinnan kouluun ruotsinkielistä osastoa. Mutta kelpaako se ruotsinmielisille poliitikoille? Epäilen. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, nousee heillä ensimmäisenä mieleen pelko suomen kielen tarttumisesta. Siksihän se kokonaan oma koulurakennuskin piti saada. Ensiavustuksen jälkeen se olisi jäänyt enimmäkseen suomenkielisten veronmaksajien harteille. Kiitokseksi siitä olisi sitten korostettu koulun alueella suomen puhumiskieltoa.
Jari Helispuro
Kaarina
-----------------------------------------------------------
Opettaja-lehti 22.5.2009
|
||||
|
Hannu Laaksola toteaa kirjoituksessaan Kielivarantomme vaarassa (Opettaja 13/27.3.), että Euroopan komission kieltenopetuksen suositus ei toteudu Suomessa. Äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä on Laaksolan mukaan muuttunut ”äidinkieleksi, toiseksi kotimaiseksi ja yhdeksi ulkomaiseksi kieleksi”. Kirjoituksen lopussa hän kertoo: ”Lukion tehtävänä on antaa yleissivistystä, johon kuuluu myös ruotsin kieli. Vaikka ruotsi on ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoinen, on jokaisen lukiolaisen osattava myös toista kotimaista kieltä. Perusteluksi siihen ei riitä historia vaan käytännön nykypäivä.” Toinen kotimainen? Jos suosiolla ryhdytäänkin puhumaan ruotsin kielestä vieraana kielenä niin silloinhan Euroopan komission malli toteutuu. Todellisuudessahan näin on, eli suurin osa suomalaisista kokee ruotsin vieraaksi kieleksi. Toinen kotimainen on poliittisenakin terminä niin kauhea, että hirvittää. Ei ihme, että valtaväestö ei motivoidu sitä opiskelemaan. He haluavat opiskella hyötykieliä, eikä siitä voi opiskelijoita syyttää koska haluavat vain omaa parastaan, ei poliitikkojen. Yhdellä kotimaisellahan on tähänkin saakka pärjännyt Suomessa, muualla tulevat sitten eteen hyötykielien osaaminen. Onko ruotsi sitten hyödyllinen vieras kieli, pitää olla jokaisen itse päätettävissä. Hannu Laaksola toteaa aivan oikein: ”Maailmankielten – arabian, japanin, kiinan, ranskan, espanjan ja venäjän – osaajia tarvitaan Suomessa koko ajan enemmän.” Pakkoruotsi ei tätä asiaa edistä. Suomessa käytännössä pääsee oikeaan hyötykieleen kiinni vasta, kun sen ottaa kolmanneksi kieleksi. Tällaista rasitetta ei muilla meidän kanssamme kaupallisella alalla kilpailevilla mailla ole. Minkään kielen osaaminen ei sinänsä ole sivistyksen mittari. Vähiten ruotsin kielen. Vain poliittinen korrektius innostaa muutamia viljelemään tätä harhakuvaa. Vapaan kielivalinnan pitää toteutua Suomessakin. Siitä kai Euroopan komissio on samaa mieltä, eikä se todellakaan perustu historiaan vaan nykypäivän käytäntöön ja ajan vaatimuksiin. Tätä tosiasiaa vasten ruotsin kieli on huomattavasti vähemmän merkittävä suomalaisille. JARI HELISPURO Kaarina |
---------------------------------------------
Suomen Mieli 3-4 joukukuu 2009
Vallan naurettava hinta!
Uutinen kertoo että politiikan tutkija on todennut Suomessa olevan poliittisen kartellin. Miten tämä ei hämmästytä minua mitenkään? Kansa on jo kauan tiennyt sen, mikä on vasta nyt tullut hyväksytyksi totuudeksi, kun se kuullaan tutkijan suusta. Poliitikot on valjastettu konsensuspolitiikkaan ja näin häviää se kansalaisilta annetun valtuutuksen alkuperäinen tarkoitus. Puoluekurilla pyritään takaamaan se, että vain rahalla on merkitystä päätöksenteossa ja moni ehkä hyväkin politiikan tekijä tyytyy vain nyökyttelemään hyväksyvästi ja myöntymään esimerkiksi juuri ruotsinkielisen rahan edessä. Poliittinen korrektius ei palvele kuin vallassa olevia. Pahimmillaan se muualla syö uskottavuuden sananvapaudesta ja demokratiasta pilkaten näitä perusarvoja tuhoten yhteiskunnan kehityksen. Se että sananvapaus osoittaa silloin tällöin jonkun valtaapitävän olleen väärässä ei voi olla rangaistavaa. Korkeintaan noloa.
Demokratialla tarkoitetaan Suomessa ilmeisesti sitä, että äänestäjä valitsee sen henkilön ja puolueen, johon rahavirrat vaikuttavat ja nimenomaan rahoittajien toiveiden mukaisesti. Ei siis äänestäjien. Ikävä kyllä ruotsinkielistä rahaa on jaossa paitsi Rkp:lle niin muillekin puolueille. Pitäähän ruotsalaisuus Suomessa ostaa edelleen, se ei ole ilmaista eikä sillä ole kansan tukea! Taitaa Perussuomalaiset olla puhtaimpia tässä asiassa, vielä. Toivottavasti nyt käynnissä olevat sisäiset organisaatiomuutokset eivät heiluta PerusSuomalaiset rp:n venettä liikaa eikä näin saa taaskin niitä suomalaisia, jotka ovat vihdoin löytäneet ’sen oikean’, pettymään.
Suomalaiset ovat vihdoin uskaltaneet avata suunsa ja samalla ehkä nyrkkinsä puristuksista ja sanovat sen, minkä ovat aina halunneet sanoa. Näihin päiviin saakka se ei ole ollut helppoa mutta Internetin avaama väylä suo mahdollisuuden kirjoittaa mielipiteitä sekä myös kokoontua mitä moninaisimpiin ryhmiin niin virtuaalisesti kuin toivottavasti myös perinteiselläkin tavalla. Kansalaisten mielipiteet, jotka nyt ovat näkyvimmin esillä kuin koskaan , rohkaisevat myös mediaa käsittelemään aiheita hanakammin. Yksi vaietuimmista on ollut tietenkin kielipolitiikka Suomessa ja siihen liittyvä pakkoruotsi. Nyt tätäkin asiaa käsitellään ilman, että siihen tarvittaisiin Rkp:ltä lupa. Kiitokseni siitä niin televisiolle kuin lehdistöllekin ja samalla esitän toiveeni olla vieläkin suvaitsevaisempia – ihan niin kuin Rkp pyytääkin!
Jari Helispuro
Kirjoittaja on julkaissut kielipolitiikkaa käsittelevän kirjan ”Virtuaalivaltion varjossa”.
