16.2.2008
Paavo Lipponen, älä kirjoita minulle!
Pienten lasten vanhemmat ovat kautta maan saaneet viime päivinä säälittävän kirjeen, jossa eduskunnan ex-puhemies Lipponen muistelee lapsuuttaan. Kutsun kirjettä säälittäväksi sen vuoksi, että Lipponen paljastaa kirjeen alkuriveillä monelle suomenkieliselle suomalaiselle tyypillisen asennevamman, joka on koko kampanjan jujunakin - hän on iloinen ja kiitollinen, kun pääsi kesänviettoon suomenruotsalaiseen perheeseen. Siellä hän sitten huomasi ruotsin kielen tarpeellisuuden. Eli siis itseään jotenkin alempana ihmisenä pitänyt kuopiolaislapsi sai itsetunnolleen kumman lisän, kun "svenskatalande bättre folk" hyväksyi hänet. Inhimillistä, mutta niin säälittävää.
Kirjeen mukana tuleva esite kuitenkin vasta paljastaa kampanjan idioottimaisuuden. Argumentit, joilla perustellaan valitsemaan lapselle ruotsi A-kieleksi ovat kuin vähäjärkisille kirjoitetut. "Ruotsinkielisiä telkkariohjelmia on kiva katsoa." "Ruotsinkielisiltä radiokanavilta tulee hyvää musaa ja ymmärrän vitsitkin." "Ruotsinkieliset dekkarit on tosi jänniä." "Ruotsin serkkuni ei puhu suomea - me puhutaan siis ruotsia." Ja niin edelleen.
Ihan oikeasti, onko olemassa suomenkielistä suomalaista, johon uppoaisi tällainen hölynpöly? Jos suomenkielisten kanavien musiikkitarjonta ei miellytä, ihan hyvin voi kuunnella ruotsinkielisiä, mutta kappaleet ovat 90-prosenttisesti englanniksi molemmilla kanavilla. Miksi ihmeessä Ruotsin serkkua pitää mielistellä puhumalla ruotsia? Suomi on hänelle tismalleen yhtä vieras kieli kuin ruotsi suomalaiselle - puhutaan siis serkun kanssa vaikka englantia, saksaa, kiinaa, venäjää tms. Se olisi tasa-arvoisempaakin, sillä äidinkielen puhujalla on aina etu puolellaan. Ja eiköhän tv-ohjelmiin löydy tekstitys, ja eiköhän ne dekkarit joku käännä, jos ne ovat niin hyviä.
Suomenkielistä suomalaista on kieliasioissa viety kuin pässiä narussa, mutta hartaasti toivon, että se nyt viimein loppuu. En voi ymmärtää suomenkielistä suomalaista, joka on niin järjetön, että haluaa lisätä toisen minikielen osaamista tilanteessa, jolloin maailma todella globalisoituu, ja tarvitsisimme kipeästi englannin osaajien lisäksi kiinan, venäjän, espanjan, saksan, ranskan ja muiden osaajia. Kuka haluaa umpioida lapsensa ruotsin taitajaksi tilanteessa, jossa ruotsin kielellä ei tee yhtään mitään? Jos naapurikieli kerran on niin kauhean tärkeä, mikseivät ruotsalaiset sankoin joukoin opiskele suomea, ja miksei siellä ole "pakkosuomea"? Ruotsalaiset opiskelevat englantia, joka on nykyajan "munkkilatina", ja pystyvät helposti lisäämään osaamiseensa vielä jonkun maailmankielen, koska heidän ei ole pakko lukea esimerkiksi suomea. Tämä on valtava kilpailuetu heille.
Tällaiset kampanjat, jos joku niihin uskoo, tekevät vahinkoa Suomen edulle, koska ne kaventavat kansamme osaamaa kielivalikoimaa. Käytännössä tarpeettomien kielien pakko-opettelun aika olkoon ohi. Mutta samalla tällaiset kampanjat myös vahingoittavat suomenruotsalaisuutta, koska kampanjan hölmöys ja ylimielisyys ei voi jäädä keneltäkään suomenkieliseltä huomaamatta.
Richard Järnefelt
----------------------------------------------------------------------------------------------Suomi24.fi
Heikki_Tala
1.1.2008
Suomenruotsalainen tulevaisuusinstituutti
Joulukuun 23 päivän pääkirjoituksessa pohditaan "Svenskfinlandin" uuden tulevaisuusinstituutin haasteita. Rahaa on kuin roskaa - 700.000 euroa vuosittain - mutta niin on myös haasteita. Suomenruotsalaiset ja Ruotsi polttavat nyt miljoonia euroja Suomen uudelleen ruotsalaistamiseksi. On miljoonien eurojen sotaelokuvia, on "svenska nu" projekteja, ja nyt myös uusi tulevaisuusinstituutti.Mutta yksi puuttuu ja sen mukana kaikki - Suomen kansan suomenkielisen enemmistön tuki. Suomenruotsalaiset ovat perustaneet koko politiikkansa pakkoon ja pakottamiseen sekä loputtomiin rahastoihinsa ja säätiöihinsä. Esimerkiksi RKP käytti yhtä paljon rahaa vaalikampanjoihinsa kuin monta kertaa suuremmat pääpuolueet - ja tietenkin salaista rahaa!
Tällaiselta näyttää pohjanmaalaisten suomenruotsalaisten suhtautuminen uuteen tulevaisuusinstituuttiin (josta Trygve Söderling antoi oman näkemyksensä HBL:ssä):
"Meidän tulisi antaa uudelle suomenruotsalaiselle instituutille reilu mahdollisuus tulla tietokeskukseksi julkisille suomenruotsalaisille toimijoille. Keskustelut ulkopuolisten toimijoiden kanssa on käytävä faktapohjalla.
Virallinen keskustelu Svenskfinlandissa leviää nyt kaikkiin suuntiin kuumana paljolti äskettäin Suomessa toteutettujen ruotsinkielisten rakenteiden alasajon seurauksena. Monet alkavat nähdä, että suomenruotsalaisten on otettava tulevaisuutensa omiin käsiin ja että uusi Svenskfinland on ehkä rakennettava erilaisten rakenteiden varaan kuin aiempi. Uudella instituutilla, joka muodostetaan neljästä suomenruotsalaisesta säätiöstä -Svenska kulturfondet, Konstsamfundet, Svenska folkskolans vänner ja Helsingfors Sparbanksstiftelsen - on mahdollisuus muodostua arvokkaaksi työkaluksi Svenskfinlandin rakentamisessa. Tehtävät kasaantuvat. Esimerkiksi keskustelussa ruotsinkielisestä YLE:stä olemme kysyneet itseltämme, pitäisikö suomenruotsalaisten siirtyä omaan ruotsinkieliseen toimintaan, omaan julkisen palvelun yhtiöön, joka saisi julkisen rahoituksen radio- ja TV-rahastosta. Soihtu on sytytetty, mutta meiltä kaikilta puuttuu tieto siitä, mitä lainmuutoksia tarvittaisiin, miltä sellainen yhtiö näyttäisi, miten se toimisi ja missä määrin se voisi hankkia ulkoisia mainostuloja.
Suomenruotsalaiset toimijat kuten RKP, Svenska Finlands folkting ja suomenruotsalaiset kunnat tarvitsevat selvityselimen, joka pystyy hankkimaan välttämätöntä faktatietoa ennen päätöksiä ja asioiden käsittelyä. Ilman faktoja suomenruotsalaiset ovat heikoilla sopimusneuvotteluissa ulkoisten toimijoiden kanssa.
Faktatietoon perustuvat vaatimukset koetaan merkittävästi painavammiksi kuin löysät ideat.
Suomi lienee ainoa maa Euroopassa, jonka pakollisessa historianopetuksessaan hypätään 600700 vuoden yli omassa menneisyydessä; kaiken lisäksi juuri sen ajanjakson, jolloin nykyinen yhteiskuntamuoto rakennettiin.
Suomenruotsalaisilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta palauttaa ruotsalaisajan historiaa ilman erityistä tutkimusta, joka osoittaisi selkokielellä, että historiattomuus Suomessa on jotakin aivan omalaatuista eurooppalaisissa olosuhteissa.
Uuden suomenruotsalaisen instituutin tulisi myös toimia painostusjärjestönä suomenkielisen kielienemmistön keskuudessa. Suomenkieliselle Suomelle tulisi jatkuvasti antaa todellista tietoa suomenruotsalaisista ja siitä, miten Suomi voitaisiin säilyttää maana, jossa on kaksi tasavertaista kansalliskieltä. Toivon mukaan instituutti voi tunnistaa ja etsiä yhteistyökumppaneita suomenkieliseltä puolelta. Professoreita, poliitikkoja ja vaikuttajia kuten suomenkielisiä päätoimittajia ja pääkirjoitustoimittajia, jotka ovat asennoituneet suomenruotsalaisten ehtojen mukaisesti ja jotka ovat halukkaita tuomaan kortensa kekoon ruotsinkielisyyden säilymiseksi Suomessa. Lisäksi tällainen uusi instituutti voisi kääntyä Euroopassa olevien vähemmistöjen puoleen ja löytää sieltä hyviä toimintamalleja Suomeen tuotaviksi.
Tärkeää on myös, että kaikki tämä tapahtuisi muiden suomenruotsalaisten toimijoiden toimeksiannosta. Muussa tapauksessa on riski, että uudesta instituutista tulee valtio valtiossa, johon kukaan ei usko. Svenskfinlandin ongelmia juuri nyt on, että suomenruotsalainen politiikka on muuttunut lyhytnäköiseksi; suomenruotsalaiset ovat menettäneet uskonsa auktoriteetteihin, erilaiset suomenruotsalaiset toimijat taistelevat keskenään vallasta, eikä oikein kenelläkään ole ohjia käsissään.
Voimme myös odottaa taistelua vallasta uuden instituutin johdossa. Pohjanmaalla on pelko siitä, että suunnitelmia ja tavoitteita ryhtyy laatimaan ns. Åbo-mafia Turussa ja että siitä syntyvät, pakotetut ratkaisut eivät riittävässä määrin ota huomioon ruotsalaispohjanmaan näkökantoja suomenruotsalaisuuteen. Epäily perustuu siihen, että uusi instituutti saa työtilat Mannerheimintie 18 Helsingissä, eikä mikään ruotsinkielisen Pohjanmaan taho osallistu sen rahoitukseen. Epäilyt voivat olla oikeutettuja. Mutta annettakoon tälle instituutille mahdollisuus, ei uutena suomenruotsalaisena komentokeskuksena, vaan vapaana, hiljaisuudessa toimivana instituuttina ja syöttöasemana julkisuudessa toimiville suomenruotsalaisille toimijoille. Svenskfinlandin eloonjääminen riippuu todellakin omasta kyvystämme löytää yhdistäviä ratkaisuja, joissa ei sekoiteta yhteen aluepolitiikkaa tai yksittäisiin henkilöihin liittyviä vastakkainasetteluja. Se että Svenska kulturfondetin tulevaisuusprojekti epäonnistui, saattoi johtua juuri siitä, että siitä tuli valtio valtiossa, joka alkoi elää omaa elämäänsä itse rahaston ulkopuolella. Ottakaamme oppia tästä. Uuden instituutin sijainnin lisäksi tulee henkilökunnan palkkaaminen olemaan suuri haaste. Tutkijoita ja analyyttisesti ajattelevia selvityshenkilöitä, jotka olisivat perehtyneet juuri Svenskfinlandiin, ei kasva puissa - erityisesti, jos heillä samanaikaisesti tulisi olla kyky myös myydä suomenruotsalaisuutta suomenkielisille. Oikean henkilökunnan ja 700.000 euron vuosibudjetilla saataneen kuitenkin koko lailla aikaan. Pitkäaikainen, suomenruotsalainen strategia on rakennettava laajapohjaiselle tiedolle. Uudella instituutilla on tärkeä tehtävä, ja sille on annettava mahdollisuus."
(Vapaa käännös Vasabladetin pääkirjoituksesta 23.12.2007 HT)
-------------------------------------------------------------------------------------------------Ruohonjuuri.com
do.ut.des
23.12.2007
Onko reilua
Että suurella suomenkielisellä enemmistökansalla internet on käytännössä ainoa kanava Suomen kielipoliittiselle keskustelulle? Sen sijaan 5% ruotsinkieliselle vähemmistölle on valjastettu useita lehtiä, radio- ja televisiokanavia. Suomen media on kokonaan ruotsalaisten ruotsinkielisten hallussa ja siten myös heidän ohjailtavissa. Julkisuudessa käydään vain ruotsinmielistä keskustelua. Todellista kritiikkiä ei sallita. Tämähän on nähty, kun enemmistöltä on pyritty riistämään ainoa väline kielipoliittisen keskustelun käyntiin. SFP:läisten mielestä suomenkielisillä ei saisi olla ainoatakaan julkista kanavaa, jossa voisi keskustella Suomen kielipolitiikasta ilman SFP:n hyväksymää valvontaa eli sensuuria. Sensuurilla halutaan viedä se vähäinenkin kansan ääni, johon internetissä väistämättä törmää. "Pakkoruotsi pois!" huudetaan keuhkot täynnä ilmaa, mutta ovatko päättäjät kuulleet tätä? Ovat, mutta mitä tästä on seurannut? Se, että lukuisia suomenkielisiä kielipoliittisia keskustelupalstoja on ajettu alas. Kansalta halutaan viedä sananvallan viimeisetkin rippeet. Ruotsinmielisille ei riitä se, että he omistavat Suomen media. He haluavat omistaa suomenkielisten tahdon - orjuuttaa sen! Tämänhän me olemme vuosisadasta toiseen nähneet ja kokeneet ja tätä ruotsalaiset ruotsinmielisineen pyrkivät peittämään keinoja kaittamatta. Suomen historia on synkkä ja surullinen. Se on ruotsalaisten ja venäläisten tahrima suomalaisella verellä. Venäjän ja Neuvostoliiton pahat teot ovat melko hyvin tiedossa, mutta ruotsalaisten ruotsinkielisten teoista on paljon puhumatonta asiaa. Julkisuudessa keskustellaan yksisilmäisesti venäläisten pahansuopaisuudesta suomalaisuutta kohtaan ja tähän on motiivi. Se motiivi on se, että ruotsinmieliset pyrkivät asettamaan ruotsalaisuuden suomalaisten silmissä hyväksi asiaksi ja tällä hyvyydellä peilaamaan venäläisyyden pahaksi tavalla, jotta ruotsalaisuuden tekoja suomalaisia kohtaan ei kyseenalaistettaisi, että siitä ei keskusteltaisi kuin myötämielisesti.
Suomessa on pyrittävä luomaan keskustelua Suomen todellisesta historiasta, Suomen todellisesta tilanteesta, Suomen todellisesta tulevaisuuden suunnasta suomen kielellä! Tämän ei tulisi olla ainoastaan ruotsinkielisten etuoikeus. Suomenkielisillä on oltava itsenäinen oikeus itseensä. Oma päätösvalta on säilyttävä meillä itsellämme, eikä kenelläkään muulla, vieraalla. Ruotsinmielisten kovasti puhuma erikoisratkaisut ruotsinkielísyydelle ei saa tarkoittaa sitä, että suomenkielisten tahdosta tai oikeuksista luovutaan ruotsinkielisten hyväksi! Tätä ei saa, eikä tule hyväksyä tai sallia ikinä! Vieras valta pois Suomesta!
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Suomi24.fi
h.tu
23.12.2007
HS:n ruotsinmielisyys
Ihme kyllä, Helsingin Sanomat julkaisi keskustelufoorumillaan sen kestoaiheiden sulkemista koskevan kirjoitukseni:
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=1623 493
HS:n ruotsinmielisyys
HTU | 23.12.2007 17:53
Helsingin Sanomat sensuroi arimmat kielipoliittiset kannanotot jo ennen kestoaiheiden lopettamista. Toimenpiteellään lehti siirtyi muidenkin "vahvan ruotsalaisuuden" sementoimisen vuoksi suljettujen suomalaisten foorumien joukkoon: Nyt.fi, Jippii.fi (kielipolitiikka), Otakantaa.fi, Suomi puhuu -ohjelma ja ohjelman nettikeskustelut, Suomi24.fi (kielipolitiikka) etc. (listaa voi valitettavasti jatkaa).
Täälläkin svekofiilit valehtelevat räikeästi, että foorumeita olisi suljettu pakkoruotsin vastustajien rasististen kommenttien vuoksi. Tällainen väite on vähintäänkin älyllisesti epärehellinen: Internetissä voi kuka tahansa esiintyä kenenä tahansa eikä mitään näyttöä lainvastaisten kirjoitusten kirjoittajien kielipoliittisesta kannoista ole ikinä esitetty.
Toki ne, jotka ovat kielipoliittisessa keskustelussa esiintyneet omalla nimellään ovat järjestäen olleet vain pakkoruotsin vastustajia, heidän kannanottonsa asiallisia ja nykyistä tilannetta terävästi kritisoivia. Tästä voi jokainen päätellä kummalla kielikeskustelun osapuolella on tarvetta diskursiota sabotoida. - Ihan näin pikaisesti faktoja luetellen.
------------------------------------------------------------------------------------------------
